Miten tunnistaa aito Artek-tuoli? Katso rakenteen kokonaisuutta

Käytetty Artek-tuoli kannattaa kääntää varovasti ympäri. Sen tärkeimmät vihjeet löytyvät usein L-jalan taivutuksesta ja istuimen alapinnasta. Leima, ruuvi tai tietty määrä viiluja voi täydentää havaintoja, mutta yksikään niistä ei yksin ratkaise aitoutta. Me Pinolla katsomme, sopivatko rakenne, mittasuhteet, materiaalit ja esineen elämän jäljet yhteen.

Aloita L-jalan taivutuksesta

Alvar Aallon L-jalka syntyy massiivisesta koivupuusta. Jalan päähän sahataan rinnakkaiset urat taivutuskohdan yli. Uriin työnnetään liimaan kastetut ohuet koivuviilut, minkä jälkeen puu taivutetaan haluttuun kulmaan. Viilut auttavat puuta taipumaan ja lujittavat rakennetta. Jalka ei siis koostu erikseen yhteen liimatuista pitkistä lamelleista, eikä valmiiksi taivutettuun jalkaan leikata jälkikäteen aukkoja viiluja varten.

Katso taivutusta läheltä: jatkuuko jalan puu yhtenäisenä suorasta osasta kaarteeseen, ja näkyvätkö viilut juuri uurretussa taivutuskohdassa? Tarkastele samalla kaarteen muotoa, puun syitä sekä sitä, miten jalka liittyy istuimeen. Rakenne on tärkeä vertailukohta, mutta yksittäinen lähikuva ei vielä kerro kaikkea tuolin osista tai historiasta.

Viilujen määrä ei ole vuosikello. Olemme nähneet esimerkiksi 1930-luvun jakkaroita, joissa viiluja on seitsemän, ja 1940-luvun jakkaroita, joissa niitä on kolme. Myös pöydänjaloissa määrät vaihtelevat. Tuolin tai muun Artek-kalusteen ikää ei siksi kannata päätellä pelkästä viilujen määrästä.

Tutki istuimen alapinta

Istuimen alta näkee, miten jalat on kiinnitetty ja millaisista osista istuin koostuu. Tarkista, onko istuin ehjä, miten sen reuna ja keskiosa liittyvät toisiinsa sekä näkyykö korjausten, uudelleenkiinnityksen tai vaihdettujen osien jälkiä. Eri versioissa istuimen ydin, pintamateriaali ja verhoilu voivat vaihdella. Yhtä pintaa ei siis pidä vaatia jokaiselta aidolta tuolilta.

Myös ruuvit ovat yksi havainto muiden joukossa. Talttapääruuvit voivat viitata vanhempaan tuoliin, mutta ruuveja on voitu vaihtaa huollon yhteydessä. Yhtä ruuvityyppiä, ruuvien määrää tai niiden sijoittelua ei voi käyttää kaikkia valmistuskausia koskevana aitoussääntönä. Jos myynti-ilmoituksessa alapinta jää piiloon, pyydä siitä suora yleiskuva ja erillinen lähikuva yhdestä kiinnityksestä.

Tuoli 65 vai 66? Selkänoja auttaa tunnistamaan mallin

Tuolit 65 ja 66 voivat näyttää nopeasti katsottuna hyvin läheisiltä: molemmissa on pyöreä istuin, L-jalat ja kaareutuva koivuvanerinen selkänoja. Selvin ero löytyy selkänojan korkeudesta. Tuoli 65:n selkänoja jää matalaksi, joten tuolin voi työntää pitkälle pöydän alle. Tuoli 66:n selkänoja nousee selvästi korkeammalle ja muodostaa näyttävämmän kahvamaisen profiilin.

Molemmat ovat aikuisten tuoleja. Nykyisten tuotemittojen mukaan 65:n kokonaiskorkeus on noin 68 cm ja 66:n noin 80 cm, mutta molempien istuinkorkeus on 45,5 cm. Vanhojen yksilöiden istuinkorkeus voi olla matalampi, sillä mallien mittoja on muutettu vuosien varrella.

Tuoli 65:n matala selkänoja ei siis tee siitä lastentuolia. Erillinen lastentuoli N65 on pienempi kokonaisuus, jonka istuinkorkeus on noin 37,5 cm. Jos etsit aikuisen tuolia, tarkista ilmoitettu istuinkorkeus tai pyydä myyjältä mitta lattiasta istuimen päälle. Pelkkä kuva voi hämätä. Selkänojan korkeus ja istuinkorkeus auttavat tunnistamaan mallin, mutta eivät yksin todista tuolin aitoutta.

Pinon valikoimassa voit tutustua Alvar Aallon kalusteisiin ja verrata eri mallien mittasuhteita myös kokonaiskuvista.

Leima, tarra ja patina täydentävät kuvaa

Leiman tai tarran puuttuminen ei osoita tuolia epäaidoksi. Kaikissa vanhoissa tuoleissa ei ole leimaa, ja paperinen tarra voi irrota vuosikymmenten käytössä. Vanha leima voi auttaa ajoittamaan yksilöä, jos sen tyyppi tunnetaan, mutta sitäkin tulkitaan yhdessä rakenteen, materiaalien ja esineen taustan kanssa.

Katso myös pintaa. Onko kuluminen luontevaa niissä kohdissa, joihin käsi, jalat ja arjen käyttö osuvat? Ovatko lakka, puu ja istuimen alapinta vanhentuneet keskenään uskottavasti? Patina kertoo käytöstä ja mahdollisista muutoksista, mutta ei yksin todista ikää tai aitoutta.

Sotajalka: liimaa säästävä poikkeus

L-jalka ei ole Aalto-kalusteiden ainoa historiallinen jalkarakenne. Sota-ajan materiaalipula vaikutti myös huonekalujen valmistukseen. Niin sanotussa sotajalassa käytettiin sormiliitosta: jalan puuosat liittyvät toisiinsa lomittuvilla, sormimaisilla päillä. Rakenne tarvitsi vähemmän liimaa kuin tavallinen taivutettu L-jalka. Siksi sotajalka kertoo ennen kaikkea siitä, miten tuotantoa sovitettiin niukkoihin materiaaleihin. Sormiliitoksisia sotajalkoja käytettiin myös muissa Aalto-kalusteissa, esimerkiksi jakkaroissa ja pöydissä. Rakenne ei siis kuulu vain yhteen tuolimalliin.

Sotajalka on kiinnostava aikakauden jälki, mutta pelkkä vanha ilme tai istuinreunan liitos ei todista, että juuri kuvattu jalka olisi sitä tyyppiä. Varmistamiseen tarvitaan lähikuva itse jalan sormiliitoksesta. Myöskään sotajalan löytyminen ei yksin määritä koko tuolin tarkkaa valmistusvuotta, sillä vanhoja kalusteita on voitu korjata ja osia vaihtaa.

Sandwich-istuin: kaksitasoinen rakenne ja verhoilu

Toinen varhaisten Aalto-tuolien kiinnostava rakenne on niin sanottu sandwich-istuin. Siinä istuin muodostuu kahdesta päällekkäisestä tasosta, joiden väli näkyy reunassa kapeana rakona. Yksi tapa verhoilla tällainen istuin oli tuoda kangas ylemmän istuinosan yli ja kääntää sen reuna tasojen väliin. Alempi puinen osa peitti kiinnityksen, jolloin verhoilun reuna jäi siistiksi ja puuta jäi näkyviin istuimen sivulle. Tämä ei kuitenkaan ollut välttämättä ainoa verhoilutapa.

Pinon kuvien istuimet ovat nyt puupintaisia, mutta niiden alapinnoissa näkyy niittien jälkiä. Ne ovat selvä merkki siitä, että näissä tuoleissa verhoilu on ollut joskus kiinni istuimen alla ja peittänyt koko istuimen, myös alemman tason. Jäljistä ei kuitenkaan voi päätellä, oliko verhoilu alkuperäinen tai milloin se poistettiin. Ne eivät myöskään kerro, että kaikkien sandwich-istuinten verhoilu olisi aina kiinnitetty tasojen väliin: istuin on voitu verhoilla myös kokonaan niin, että alempi puuosa jäi piiloon. Rakenne auttaa tunnistamaan istuimen toteutustavan, mutta ei yksin sen alkuperäistä pintaa tai valmistusvuotta. Varhaisia sandwich-istuimellisia tuoli 69 -yksilöitä tunnetaan myös alkuperäisellä verhoilulla.

Ennen ostopäätöstä: kokoa havainnot yhteen

Pyydä kuvat koko tuolista, L-jalan kaarteesta, istuimen alapinnasta ja mahdollisista merkinnöistä. Vertaile mallin mittoja ja kysy, onko osia vaihdettu tai tuolia kunnostettu. Jos jokin rakennekohta jää epäselväksi, pyydä tarkempi kuva tai tutki tuoli paikan päällä. Yksittäinen poikkeama voi johtua korjauksesta; useiden keskenään ristiriitaisten havaintojen kohdalla tarvitaan lisää selvitystä.

Aitoutta arvioidaan lopulta rakenteen kokonaisuudesta. Mallin tunnistaminen, valmistusajan arviointi, kunto ja mahdolliset vaihdetut osat ovat eri kysymyksiä. Niihin ei tarvitse pakottaa yhtä vastausta yhden ruuvin, leiman tai viilun perusteella.

Kysy meiltä tai tarjoa omaa Aalto-kalustettasi

Onko kotonasi Alvar Aallon suunnittelema tuoli, jakkara, pöytä tai muu kaluste, josta haluaisit tietää lisää? Laita meille viestiä tai soita. Voit kysyä tunnistamisesta, mallista tai kunnosta silloinkin, kun et ole vielä varma, mitä kalusteelle tekisit. Pienikin kysymys on hyvä syy ottaa yhteyttä.

Jos kaluste etsii uutta kotia, kerro siitä meille. Olemme kiinnostuneita tuolien lisäksi myös jakkaroista, pöydistä ja muista Aalto-kalusteista. Voit lähettää muutaman kuvan ja mahdolliset mitat, mutta niiden puuttumisen ei tarvitse estää yhteydenottoa. Katsomme yhdessä, mistä on kyse ja voisiko Pino olla sille sopiva seuraava paikka. Meille on tärkeää, että kauttamme kulkevat kalusteet pääsevät koteihin, joissa niitä käytetään ja arvostetaan.

Voit myös tutustua Pinon Alvar Aalto -kokoelmaan ja katsoa, millaiset kalusteet meitä ilahduttavat.